9. tammikuuta 2017

Uskallusta

2017-01-09 10.19.24 2
Mulla on listoja ja ilmoittautumisia ja matkalippuja. Vuokranantajia ja kotivakuutuksia ja maailmanpolitiikan verkkokursseja. Tiedän, et nää on välttämättömyyksiä ja mä tahdon aikuistua, tahdon täyttää velvollisuuteni ja ottaa kontrollin elämästäni.

Sit hetkittäin mä toivon, et jutut epäonnistuisi vain siksi, että mun ei tarvitsisi ottaa vastuuta tai tehdä päätöksiä. Tahtoisin, et rohkein juttu minkä elämässäni voisin tehdä, on kirjoittaa runoja tai pukeutua samettihousuihin. Niin se pari vuotta takaperin oli. Ja vaikka en siltä ajalta paljoa takaisin tahdokaan, niin sitä mä toisinaan kaipaan.

Tai ehkä mä vain kaipaan taas uskallusta tehdä oikeita asioita. Tai tiiätkö, kurssit, kelat ja sähkösopimukset on juttuja, jotka kaikkien täytyy tehdä. Ei ne ole oikeita asioita. Ei ne ole juttuja, joista mä muistan tän vuoden, en mä nosta skumppamaljaa sille, et "maaliskuussa tein sen maailman parhaan veroilmoituksen!" Ei sitä tapahdu. Siksi. Että ne ei ole oikeita asioita. Ja oikeisiin asioihin mä tahdon uskallusta.

Tahdon uskaltaa seistä mulle tärkeiden asioiden takana, vaikka pelottaisikin et oon vaan maailman lapsellisin ja typerin. Tahdon uskaltaa tehdä asioita, jotka saa mut niin innostuneeks et mahas pyörii. Tahdon uskaltaa epäonnistua. Siis ihan täysin. Tahdon uskaltaa epäonnistua niin huolella, et en enää pelkäisi epäonnistua. Tahdon uskaltaa tehdä yhtäkkisiä päätöksiä ja yllättäviä käänteitä. Tahdon uskaltaa muistella ilolla virheitäni. Tahdon uskaltaa näyttää typerältä. Tahdon uskaltaa olla pelkäämättä ääntäni. Tahdon uskaltaa sanoa Ei, kun en enää tahdo. Tahdon uskaltaa sanoa, mitä tahdon. 

Tänä vuonna mä tiedän joutuvani aikuistumaan ihan uudella tavalla. Viime aikoina se tosiasia on tullut ihan likelle ja mä tahdon uskoa, että olen valmis. Vaikka välillä pelottaakin niin perkeleesti. Mut sit vaan

uskallusta uskallusta uskallusta!!!